Mieskuoro Sirkat

Bertel Gripenberg

Bertel Gripenberg syntyi Pietarissa 10.9.1878. Hänen isänsä isä ja isoisä olivat olleet Voipaalan kartanon omistajia. Bertel Gripenberg oli poikamiehenä asunut sekä Tammelassa että Lempäälän Kelhossa. Joulukuussa 1915 hänet vihittiin nuoruudenrakastettunsa Hanna Sjöströmin (o.s. Brummer) kanssa ja he ostivat huvilan Huittulan Pohjasta sahanomistaja Hagenilta. Taakse jäi nuoruuden kiihkeä radikaalikausi Euterpe-lehden piirissä, edessä avioliitto, kaksi poikaa ja Gripenbergien rakastama kukkien viljely. Tosin runoja ei syntynyt ja runoilija mainitseekin: "Näiden vuosien aikana, jotka muuten olivat niin miellyttäviä, lamaantui lyyrillinen tuotantoni. Kun 1917 julkaisin pienen kokoelmani Spillror (Sirpaleita), luulin sen olevan viimeiseni. Ehkä on niin, ettei rauhallinen ja sopusointuinen elämä kiihota runollista tuotantoa."

Marraskuussa 1918 Gripenbergit myivät Ala-Pohjan ja muuttivat Saarioispuolen Maastolppaan (Malmtorp). Vuonna 1919 Gripenbergistä tuli Saarioispuolen Suojeluskunnan päällikkö. Perhe muutti 1927 Porvooseen runoilijakodin (Diktarhemmet) asukkaiksi. Myöhemmin he asuivat Harjun tilalla Padasjoella.

Gripenbergin muistelmateosta “Det var de tiderna”, joka ilmestyi 1943, ei ole suomennettu. Gripenberg julkaisi runokokoelmia ja teki käännöstöitä. Hän kirjoitti Svenska Tidningeniin, Hufudstadsbladettiin sekä Hämeen Sanomiin. Gripenberg ei hyväksynyt vapaamittaista runoutta. 20-luvun nuoret runoilijat eivät arvostaneet Gripenbergiä, ja Elmeri Diktonius julkaisi hänestä häväistyskirjoituksen “Ruumis luuraa”. “Kostoksi” Gripenberg kirjoitti salanimellä Åke Eriksson runokokoelman vapaamittaisia runoja. Kokoelma sai suopeat arvostelut ja kirjailijaa kuvattiin “uudeksi, lupaavaksi runoilijaksi”. Gripenberg sai Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvon 1932. Heikon terveytensä takia Gripenberg lähti Ruotsiin hoidettavaksi, jossa hän vuonna 1947 kuoli.

Lähde: http://www.edu.vlk.fi/kirjasto/saak/gripenbe.htm

Viimeksi päivitetty: 15.8.2018