L. Onerva
L. Onerva, oikealta nimeltään Hilja Onerva Lehtinen (1882–1972)
L. Onerva oli monilahjakkuus, josta kehittyi Suomen ensimmäinen merkittävä naisrunoilija.
L. Onerva julkaisi ensimmäisen runonsa Nuoressa Suomessa Maila Talvion ja J. H. Erkon kannustamana jo ennen ylioppilaaksi tuloaan vuonna 1900. Yliopisto-opintonsa hän aloitti pian tämän jälkeen. Aluksi hän opiskeli lääketiedettä ja sitten estetiikkaa sekä ranskaa. Onerva ei kuitenkaan koskaan valmistunut yliopistosta, sillä runoilijan ura vei hänet mukanaan. 22-vuotiaana hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa, mutta ei jättäytynyt vapaaksi kirjailijaksi vielä vuosiin.
Runojen kirjoittamisen ohella Onerva elätti itseään seuraavan neljännesvuosisadan toimimalla opettajana ja taide-, kirjallisuus- ja teatteriarvostelijana eri lehdissä. Hän myös käänsi paljon ranskalaisten runoilijoiden sekä kirjailijoiden tuotantoa suomeksi, esimerkkinä mainittakoon Hippolyte Tainen Taiteen filosofia. Sitä varten Onerva joutui luomaan uutta suomen kielistä termistöä.
L. Onerva aiheutti runoillaan sekä romaaneillaan suurta kohua. Hän hyökkäsikin tuotannossaan voimakkaasti yhteiskuntaa ja sen sovinnaista moraalia vastaan. Vaikutteita omaan tuotantoonsa Onerva aluksi sai Eino Leinolta ja myöhemmin tulenkantajilta. Leinolla oli Onervalle henkilökohtaisempikin merkitys, kun hän vuonna 1908 jätti ensimmäisen puolisonsa ja aloitti repivän suhteen Leinoon. Runoilijat eivät kuitenkaan kyenneet pysyvämpään yhteiseloon ja Onerva avioituikin vuonna 1911 säveltäjä Leevi Madetojan kanssa. Ystävyys Leinoon säilyi kuitenkin läpi elämän.
Onervan toinenkaan avioliitto ei päättynyt onnellisesti. Hän kärsi vakavista psyykkisistä ongelmista ja joutui sairaalaan, josta pääsi pois vasta miehensä kuoltua. Uransa aikana Onerva julkaisi kaikkiaan 33 teosta, joissa käsitteli erityisesti naisen elämään liittyviä vapauden ja sitoutumisen välisiä ristiriitoja.
Lähde ja lisätietoja: http://www.helsinki.fi/historiallisethumanistit/Onerva_kult.html