Mieskuoro Sirkat

Olavi Pesonen

Olavi Pesonen (1909-1993) joutui monen sukupolvensa suomalaisen säveltäjän tavoin tasapainoilemaan säveltämisen ja muiden musiikillisten aktiviteettien välillä. Pesonen teki pitkän päivätyön sekä opettajana että musiikkialan virkamiehenä ja hänellä oli myös poikkeuksellisen paljon erilaisia luottamustoimia. Tästä huolimatta hän ehti luoda kohtuullisen laajan tuotannon, johon kuuluu mm. kaksi sinfoniaa, muita soitinteoksia sekä suurehko määrä vokaaliteoksia.

Pesonen opiskeli sekä Helsingin kirkkomusiikkiopistossa että Helsingin konservatoriossa. Sittemmin hän täydensi opintojaan opintomatkoilla mm. Wieniin ja Lontooseen. Pesosen merkittävin sävellyksenopettaja oli Leevi Madetoja, jonka myöhempien vuosien läheisimpiin ystäviin hän kuului; välillä hän jopa asui tämän alivuokralaisena. Sävellysopintojen lisäksi Pesonen suoritti diplomin urkujensoitossa 1939 ja esiintyi myös urkutaiteilijana.

Pesonen aloitti uransa 1930-luvulla kansallisesti sävyttyneen romantiikan piiristä mutta eteni pian kromaattisempaan tyyliin, joka koettelee paikoin tonaalisuuden rajoja. Tunnusomainen piirre Pesosen musiikissa on myös runsas kontrapunktin käyttö. Nämä piirteet yhdistyvät orkesterille sävelletyssä teoksessa Fuga fantastica (1948), jossa jo fuugateema on varsin kromaattinen.

Fuuga-tekniikalla on keskeinen rooli myös ensimmäisessä sinfoniassa (1950), joka saavutti erinomaisen menestyksen pohjoismaisilla musiikkipäivillä Kööpenhaminassa 1952. Myös toisessa sinfoniassa (1953) on useita fuuga-taitteita mutta ei yhtä keskeisessä roolissa kuin esikoissinfoniassa.

Merkittäviä vokaaliteoksia

Pesosen vokaalituotanto on lukumääräisesti varsin laaja ja käsittää sekä kuoroteoksia että yksinlauluja. Pienimuotoisten ja usein tyyliltään melko perinteisten laulujen lisäksi hän sävelsi myös muutamia laajamuotoisempia teoksia. Kuoroteoksista huomattavin on Kalevala-aiheinen a cappella -sekakuorosävellys Ajat eellehen menevät (1935) ja yksinlauluista Lontoon-opintovuosina syntynyt kuusiosainen, aiheeltaan hengellinen laulusarja Gott! Wirf mich nicht zu Deinen Steinen (1953).

1950-luvulta lähtien Pesonen työ monissa viroissa ja luottamustoimissa lähes tyrehdytti säveltämisen. Siirtyminen eläkkeelle 1970-luvulla aloitti uuden aktiivisen luomiskauden, jonka aikana hän sävelsi sekä uusia teoksia että laati korjattuja versioita monista aiemmista lauluistaan. Myöhäisissä soitinteoksissa esiintyy uutena piirteenä paikoin uusklassistinen sävy. Pesosen myöhäisen luomiskauden hedelmiä saatiin kuulla mm. kahdessa sävellyskonsertissa Helsingissä 1985 ja 1992.

© Kimmo Korhonen (2000)

Lähde: Suomalaisen musiikin tietokanta

Viimeksi päivitetty: 15.8.2018